Flickr pursuu kuvia ja kuvauksia, ohjatkaapa siis itsenne mun valokuvavirtaan.

Kotimatka sai vielä hieman ylimääräistä jännitysvivahdetta, kun Frankfurtissa kävi ilmi, että Tjäreborg oli unohtanut ostaa minulle lipun Helsinkiin. Vaikka olin sitä varten heille rahaa antanut. No, kiitos Western Unionin ja serkkupojan semi-ripeän toiminnan, sain uuden 400 euron arvoisen matkalipun alta aikayksikön.

Tjäreborgin palveluita ei vissiin tarvitse enää käyttää, vaikka sais minkälaisen lahjakortin. Odotan innolla maanantaita kun pääsen vähän reklamoimaan asiasta, toivottavasti sieltä löytyy tarpeellinen määrä ymmärrystä.

Laitan tähän vielä ensi viikolla jonkinlaisen yhteenvedon reissun eri vaiheista, sekä ajatuksista joita Portugalissa pyöriminen herätti. Joten halukkaat voivat vielä ensi viikolla käydä vilkaisemassa, jos muuta tekemistä ei ole..

Iu, paatunut elaimiin kohdistuvan vakivallan vastustaja joutui eilen yolla ja tanaan aamulla tiukan paikan eteen. Hotellihuoneeseeni oli nimittain ilmestynyt pesue peukalon paksuisia torakoita, jotka ilmeisesti pitivat sisapihanakymasta sen verran paljon etta halusivat muuttaa itselleni varaamaan tilaan.

Onneksi paivittain ostetut A Bola -urheilulehdet olivat lahettyvilla, perkeleen otokat sain hoidettua niiden avulla. Ja tapausta hyvaksi kayttaen ruinasin itselleni vielapa treidin parempaan huoneeseen.. katunakymalla ja kaikkea.

Tarinan opetus:

“I want half, Eddie” -mentaliteettia soveltamalla on mahdollista upgradata omaa elamanlaatua, joskin siita saattaa aiheutua pienia moraalisia ongelmia. Tai sitten ei.

Enivei, jatkan edelleenkin kaupunkiin tutustumista edella mainituin keinoin viela pari paivaa ja iltaa.. eika vielakaan ole tylsaa. Paitsi pakkausta ja kotiin lahtoa miettiessa. Eika vissiin muuta raportoitavaa..

Joopajoo, Lissabonissakin on melko paljon korkeuseroja. Ja koska olen noudattanut hyvin pitkalti samanlaista taktiikkaa kaupunkiin tutustumisessa kuin reissun aiemmissa vaiheissa (kavelen ympariinsa niin kauan kuin jaksan), jalat tuntuvat haluavan pari vapaapaivaa..

Joita ne eivat tule saamaan, silla taalla on niin hemmetisti nahtavaa, eika aikaa ole kovin paljoa. Alunperin mun oli tarkoitus kayda lahistolla sijaitsevassa Sintran kaupungissa/kylassa (vanha linna, natti paikka ym. jne.) mutta Lissabonissa on niin paljon tekemista etten taida ehtia.

Ja illalla ei tarvi taaskaan miettia erityista aktiviteettia, Bairro Alton kaupunginosa (jossa asun) tarjoaa noin kymmenen baaria tai ravintolaa per kortteli.. kylla, alkoholisoituminen on tainnut paasta jo ihan mukavaan alkuun, luulenpa etta kotona tulee oltua aika lailla hissukseen tissuttelun suhteen. Tai sitten ei, jalitsun EM -kisat, terassit, kesa.. arveluttaa hieman.

Toinen asia mika arveluttaa itse asiassa paljon enemman on tuleva pakkaaminen. Rinkka oli mun mielesta aika sopivassa tilassa viela Madeiralta lahdon jalkeen, mutta taalla mantereen puolella onkin sitten ollut vahan v!tusti parempia kauppoja. Suosittelen Portugalin suuria kaupunkeja shoppailukohteina todella vilpittomasti, mutta kannattaa suunnitella ostosten kotiin tuominen hieman allekirjoittanutta paremmin..

Pois, sim.. Kuvia ei tule nettiin lisaa ennen kuin paasen viikonlopuksi kotiin, valitettavasti. Lissabonin nettikahvilat ovat kaikki jossain periferiassa, en jaksa lahtea erikseen pitkan matkan paahan Flickr:lla leikkimaan, kun aika on muutenkin kortilla. Mutta ne muutamat, jotka tata blogia viela seuraavat voivat kayda sitten loppuviikosta ihmettelemassa kuinka huonoja kuvia joku voikin ottaa. Julkaisemattomia on nimittain aika paljon varastossa, pahoittelut jo etukateen.

Ei kai muuta, luvin´ it.

En ottanut tuota kuvaa itse, koska en paase aikakoneella 70-luvulle.. mutta aika pitkalti samanlaiset maisemat Figueira da Fozista loytyy tanakin paivana. Hirvittavan iso ranta ja miljoona ravintolaa ja juottolaa, jotka tayttynevat kokonaan aina heina- ja elokuussa turistien vallatessa kaupungin.

Mua ei haittaa se, etta turisteja ei talla hetkella juurikaan ole, saapahan olla omassa rauhassa. Tanaan lainasin hostellilta polkupyoran ja sotkin noin 10 kilometrin lenkin meren rannalla. Tallainen toiminta oli varsin tervetullutta, koska viimeiset pari iltaa sujuivat taas melko kosteissa merkeissa. Iltaa, viikkoa.. mita naita nyt on.

Huomenna matka jatkuu Lissaboniin, saapa nahda sujuuko junamatkailu yhta hyvin kuin edellisella kerralla, jolloin paasin maaliin eksymatta ja ilman suuria kommelluksia. Ainoa omituisuus oli junakonduktoori Alfarelosissa (pieni kyla keskella peltoa), joka ilmaisi varsin suorasukaisesti kasityksensa kielitaidostani.

Manolo: “Puta, nao pareces nada?”

Kyosti: “No v!ttu niin just, tuuppa Suomeen koittaan.”

Enivei, Figueirasta jaa mukavia muistoja, harmi etta varasin talle paikalle vain nain pienen osan ajastani. No, ehkapa seuraavalla kerralla sitten pidempaan..

Portossa aika on mennyt kuin sillä legendaarisella siivellä, joskin jalat ovat aika väsyneet kaiken kävelyn jäljiltä. Täällä saisi helposti toisen jos kolmannenkin viikon kulumaan. Huolimatta siitä että oon ollut ihan liiankin aktiivinen, en ole kerennyt tutustumaan kuin ehkä muutamaan hassuun prosenttiin kaupungista. Mutta, nähdyt paikat ovat olleet hienoja, ja ennalta asetetut tavoitteet (Dragâo, Port -maistelut) ovat täyttyneet ja ylittyneet vallan mainiosti. Dragâolla en tosin mennyt sisälle asti, 12 euron pääsymaksu (näkemättä peliä tai edes v!ttu pelisukkia) ei sopinut maailmankatsomukseen. No, ensi kerralla sitten paremmalla onnella.. ehkäpä jopa kauden ollessa käynnissä.

Iltaisin kaupunki on tarjonnut lukemattomia mahdollisuuksia, sillä mun hotelli sijaitsee hyvin lähellä Ribeirinhan kaupunginosaa, joka pitää sisällään hirvittävän määrän ravintoloita ja yökerhoja. Oonkin useimmiten vaan napannut sateenvarjon mukaan ja lähtenyt katselemaan eri vaihtoehtoja. Hirvittävän huonoja ei vielä ole tullut vastaan, tuskin tänäkään iltana.

Saapas nähdä, tämä yllä mainittu kieltämättä asettaa aika suuret odotuksen Lissabonia kohtaan, onhan se vielä Portoa tuplasti suurempi ja maineeltaan mahtavampi. Mutta, se odotelkoon ensi viikkoon asti, viikonlopun keskityn siihen hemmetin rusketuksen hankkimiseen..

Porto on hieno kaupunki, enpä oikein muutenkaan osaa kuvailla. Vertaisin muuten Pariisiin, mutta ku en ole siellä ikinä käynyt.. Kuluneet kolme päivää on tullut käytettyä lähinnä yleiseen pyörimiseen ja ihmettelyyn – ja kovin tylsäksi sitä ei voi haukkua, koska nähtävää on niin paljon. Enkä nyt tarkoita ainoastaan nättejä tyttöjä, heitä tosin tippaakaan vähättelemättä. Myös osteltavaa piisaa, arveluttaakin hieman miten kaikki vaatehankinnat taas mahtuvat rinkkaan.. Joka tapauksessa, suosittelen Portoa varauksetta kaikille, jotka ylipäänsä pitävät kaupungeista tai kaupunkiarkkitehtuurista. Tai no, urheilijaserkkua neuvoisin jäämään kotiin, ryöstettäisiin varmasti. Terveisiä!

Flick on saanut taas lisää sisältöä, katsokaa parhaat turistikuvat sieltä. Eikä muuta..

Jep, matkan saaristo-osuus on historiaa, tällä hetkellä yritän päästä sinuiksi Porton kanssa. En kirjaile vielä minkäänlaista yhteenvetoa tai arvostelua Madeirasta, sen aika on todennäköisesti sitten kun olen kotiutunut. Luulenpa, että lopulliseen tuomioon vaikuttaa myös vertaantuminen matkan muihin osiin, joten kaikki ajallaan..

Yksittäinen maininta viikonlopusta: Olin lauantai-iltana paikallisessa ravintolassa (´Santinha´) katsomassa Euroviisuja. Tai siis, kukaan ei katsonut, kaikki lauloivat ja riehuivat villisti paikallinen cover-humppabändin vetäessä jotain portugalilaisia ikivihreitä. Ihmisten ikäjakauma oli ehkä 2-82. Käsittämätöntä meinikinkiä, moista ei kotona saataisi aikaan vaikka Suomi voittais jalitsun maailmanmestaruuden. Ei edes kossun voimalla. Jos joku on Madeiralle joskus menossa niin ´Santinhaa´ ei pidä missata!

Ilmeisesti Teräsbetoni ei pärjännyt? Ihme.

Porto on erilainen, sanan laajimmassa mahdollisessa merkityksessä. En vielä tänään kerennyt hirveästi kaupunkiin tutustua, mutta jo muutaman tunnin kävely kaupungilla valotti tulevaa aika lailla. Meinasin tosin eksyä koko ajan, kaupunkikaavaa ei sillon joskus ennen ajanlaskun alkua ilmeisesti vedelty ihan viivottimen kanssa. Onneksi maamerkkeinä pystyi käyttämään kenkäkauppoja, niitä on nimittäin jokaisessa korttelissa vähintään puoli tusinaa.

Niin, yllä olevasta voi ehkä todellakin päätellä etten ole vielä dipannut itseäni kauhean syvälle tähän kaupunkiin. Mutta, oletan että seuraavat 4-5 päivää sujuu aika rattoisasti, sen verran siistejä paikkoja ja hämäriä ihmisiä on tullut vastaan jo tänään. Loppuis vaan tää vesisade, on kuulemma jatkunut jo toista viikkoa.

No kyllä, toi on valmis tekosyy sille, että tuun kotiin ihan yhtä kalpeana kuin lähtiessäkin.. ei mulla muuta.

Vihdosta viimein pystyin säätämään kuvia Flickriin, löytyvät tuosta vierestä. Suurin osa on otettu eilisen ja tän päivän vaelluksilta, mutta osa on myös aiemmin mainitusta Monten ökypuutarhasta, sekä tietysti Funchalista. Suurin osa kuvista tarkastelee paikallista luontoa ja maisemia. Toivottavasti kukaan ei odottanut, että kuvaan itseäni kaljapullon kanssa tms. Ei enää tänä vuonna.

Näista vaelluksista tarkemmin: olin eilen kävelemässä 15 km lenkin erään levadan eli Madeiralaisen kastelukanavan vierellä, sekä tänään korkeammalla vuoristossa suunnilleen samanpituisen matkan tarpomassa. Itse asiassa juurikin niin korkealla kuin täällä on mahdollista, reitti nimittäin kulki Pico do Arieiron, Pico Torresin ja Pico Ruivon kautta, jotka ovat kolme korkeinta vuorta koko saarella.

Enivei, en jaksanu kommentoida Flickriin kuvia hirveän paljoa, kuulemma puhuvat kuitenkin enemmän kuin.. jne. etc. tiedätte kyllä. Mainittakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että nuo levadat ja vuoristot ovat ainakin mulle riittävän hyvä syy tulla Madeiralle, hienoja kokemuksia alusta loppuun.

Mutta, näiden jäljiltä väsyttää niin paljon etten ole varma jaksanko edes juhlistaa lauantaita millään tavalla. Jalatkin on vähän kipeät, lähes ammattilaisurheilijatasoisesta kuntopohjasta huolimatta. Tällainen yliaktiivinen toiminta todennäköisesti saakin tiukan tuomion esim. FC Traxin maineikkaalta toppariparilta.

Ha, kuha v!ttuilin, lähden nyt parille Zarcolle haistelemaan Atlantin lämmintä kesäiltaa. Kyselkää ja kommentoikaa, jos aihetta tulee. Ja Fasaanille terveisiä Tammelaan, eilen tuli yksi parturi vastaan. En mennyt. Kahtellaan..

Niinpä. Eikä siitä sen enempiä, paitsi että kerrankin briteistä oli jotain hyötyä. Seurasin peliä pubissa, jonka muut asiakkaat olivat englantilaisia, oioi sitä laulun määrää.. Kotikylän poika Ronaldo oli kovassa huudossa (varsinkin naistarjoilijoiden keskuudessa), siihen missattuun pilkkuun asti. No, onneksi kävi miten nyt kävi, eipähän tarvinnut nähdä miesmallin kyyneleitä ja siihen varattu myötähäpeä säästyi myöhempään ajankohtaan.

Tapahtuneen vuoksi illalla tuli (yllättäen) tissuteltua aika lailla, samoin kuin myös tiistaina. No hitto, kerrankos sitä jos lomallakin ollaan ja kaikkee.. Enivei, tänä aamuna päätin ryhdistäytyä ja viettää seuraavat päivät terveellisemmissä merkeissä.

Eilen ostetut uudet retkeilykengät olivatkin kovalla koetuksella kun suuntasin nokkani Monteen, joka sijaitsee lyhyen bussi-/köysiratamatkan päässä Funchalista. Kyseisessä paikassa asuu Madeiran rikkain mies, Afrikan kultamarkkinoilla itsensa vaurastuttanut José Manuel Berardo, eli kavereiden kesken Joe. Tämä paikallinen Sedu on levitellyt rahojaan mm. rakentamalla Monteen jättiläismäisen puutarhan, joka pitää sisällään tuhansia eri kasvilajeja eri puolilta maailmaa.

Tuolla puutarhassa palloilin sitten kolme-neljä tuntia, ihmetellen ensinnäkin kasvimaailman monipuolisuutta, ja toisekseen ihmisten turhamaisuutta. No, turha kritiikki sivuun, paikka oli erittäin hieno ja voin suositella siellä käymistä kaikille, jotka tähän maailmankolkkaan joskus sattuvat eksymään.

Otin puutarhasta luonnollisesti kasapäin valokuvia, ja tulin nyt suurin toivein koneelle näitä uppimaan. Ostin eilen uuden johdon kameran ja koneen välille, odotukset olivat korkealla.

V!ttu, se johto ei toimi.

No joo, en nyt jaksa tilittää teknisistä ongelmista liikoja, korjaantuvat aikanaan.. Seuraavat kaksi päivää olen varannut levada-vaelluksille, joten lisää kuvamateriaalia on luultavasti tulossa. Laitan sitten kaikki kerralla, ehkäpä lauantaina.

Yks juttu mitä oon miettinyt aika lailla näiden muutaman Madeiralla vietetyn päivän aikana on paikallisten ihmisten elämä. Täällä ei ole juurikaan muita kuin palvelualojen (=> hotellit, baarit, kiertoajeluhässäkät) työpaikkoja tarjolla, eika asia tästä todnäk mihinkään tule muuttumaan. Joten, paikallinen nuori joko opettelee englantia ja pitkää pinnaa, tai sitten lähtee muille maille onneaan etsimään. Melko tylppää meininkiä, ehkäpä omia mahdollisuuksia on syytä arvostaa pikkuisen nykyistä enemmän. Toisaalta, täällä on talvellakin lämmintä. Mene ja tiedä.

Noh, tässä oli jotain, meen nyt pakkaamaan huomista vuoristovaellusta varten ja ehkä vielä parille sen jälkeen. Mutta vain parille.. Kirjottelen tänne lissää jahka kerkeän, até jà.

Madeiran “löytäjällä” Joâo Gonçalves Zarcolla on oma bisse, legendaarista. Mutta asiaan..

Niin, ajattelin etten olisi tällä reissulla muiden kuin lusitaanien armoilla. Mutta saksalaiset tietysti päättivät toisin.. Lufthansa on lisätty boikottilistalle, he näet pakottivat mut hukkaamaan kuusi tuntia elämästäni Frankfurtissa. Näistä tunneista kolme sujui vieläpä lentokoneessa istuen. Niin, siis paikallaan olevassa lentokoneessa, sillä aikaa kun mekaanikot fiksasivat lentoemäntälauman auki räjayttämää hätäovea.

V!tutus oli kerrassaan suuri, onneksi ainoastaan hetkellisesti. Funchaliin pääsin lopulta kahdelta yöllä. Bussit eivät tietenkään liikennöi enää tuohon aikaan, joten 40 euron taksilasku (kuitti visusti tallessa) taitaa mennä krauttien hoidettavaksi. Mutta se niistä..

Madeirasta ei pysty tähän väliin vielä mitään syväluotaavaa kuvausta heittämään, vastahan oon hetken täällä pyörinyt. Maisemat on toki mielettömiä, ja ihmisetkin hirvittävän ystävällisen oloisia. Ja, mulle ei kukaan puhu ensimmäisenä englantia, asia joka kävi esim. Meksikossa hermoille melko pahasti. Paikalliset antavat siis turistille kaikki mahdollisuudet olla hieman vähemmän turisti, muito simpatico.

Turisteja täällä muuten on sitten vähän helvetisti. Onneksi nämä britit ja germaanit on sijoitettu omaan kaupunginosaansa(!), josta ilmeisesti suurin osa ei lomansa aikana poistu lainkaan. No, jokainen valitsemallaan tiellä jne. Ja onpahan mun suihkunkin käyttöohje käännetty suomeksi, ei me skandinaavitkaan ihan syyntakeettomia olla.

En valitettavasti just nyt kyeksi lisäämään mitään valokuvia, kameran ja tietokoneen välinen johto nimittäin unohtui kotiin. Tarkotuksena on kuitenkin lähteä tuonne vuoristoon seikkailemaan seuraavan parin päivän sisällä, yritänkin ostaa uuden piuhan siihen mennessä ja laittaa sitten jotain silmää hivelevää tänne.

Mutta nyt ajattelin paneutua tarkemmin tuohon Zarcoon, tältä erää tchau.